Still in Darwin.

Matkalla ollaan kohta oltu nelisen viikkoa, viidessä eri maassa, kolmessa eri maanosassa. Tällä hetkellä jumitetaan Australiassa, Darwinissa. Ollaan täällä nyt oltu reilu viikko. Työnhaku on käynnistetty välitystoimistojen kautta, eikä nyt auta muu kuin odottaa soittoa heiltä, mikäli tällä seudulla haluaa töitä tehdä. Yleisestä hausta olemme löytäneet yhden ainoan viljelijän johon voisi ottaa suoraan yhteyttä, mutta emme ole saaneet häntä millään kiinni. Joitakin työilmoituksia ollaan löydetty hostellien ilmoitustauluilta sekä ilmoituspalstoilta netistä mm. miesten vessan siivoamista, rakennustöitä(mihin vaaditaan erillinenlupa), topless-tarjoilijan hommia.. Ei siis mitään edes harkinnan arvoista tai no yksi krokotiilifarmi etsi työntekijöitä, homma tosin olisi vakihomma. Ehkä jäädäänkin tänne loppu elämäksemme paapoon krokoja, eilen muuten niitä täällä nähtiinkin ekaa kertaa. Pankkikortit saatiin jo postissa, nyt odotellaan vielä tunnuslukuja. Darwinissa olemme varmaan ainakin maanantaihin asti, jotta saisimme ainakin tunnuslukumme pankkikortteihin, ettei sitä tarvitsisi erikseen alkaa säätämään. Muutoin suunnitelmat ovat apposen auki...

Torstaina päätimme tehdä vihdoin jotain ja buukkasimme itsellemme perjantaiksi päivän reissun Litchfieldin-kansallispuistoon, reissuun kuului myös Jumping Crocodile Cruise Adelaide -joella. Aamulla klo 7.00 meidät haettiin hostellimme edestä ja pakkauduimme 14 henkilöä yhteensä sisältävään minibussiin. Bongasimme automatkalla ihka ensimmäisen villinä ja vapaana elävän kengurun! Wuhuu! Kuvaa todisteeksi tästä emme ikävä kyllä saaneet. Ensimmäisenä matkallamme pääsimme tolvanoina ihmettelemään termiittikekoja(magnetic/cathedral), isoin keko minkä näimme oli varmaan yli 5 metriä korkea. Aika insinöörejä nämä termiitit kyllä ovat! Sen jälkeen suuntasimmekin kohti puistoa ja Florence Fallsia. Kauniit putoukset ja kaunis mutta karu kuivankauden maisema. Wet season alkoi täällä virallisesti nyt lokakuun alusta, joten kohta tulee vettä ja kovaa. Kuivankauden aikana (n.6kk) ei juurikaan vesisateita tule. Seuraavaksi pöräytimme Wangi Fallseille, missä pääsimme uimaan putouksille, opas kertoi että nämä putoukset märällä kaudella ovat n. 20 kertaa isommat. Olivat ne nytkin kauniita, vesi oli kirkasta ja raikastavaa. Läheisissä puissa asustaa järjetön määrä lepakoita, hedelmiä mussuttavia sellaisia siis. Päiväsaikaan ne nuokkuvat puiden latvaosissa ja yöllä mussuttavat varmaankin lähiseudun mango-viljelmät. Aika lauma isohkoja hämähäkkejä oli virittänyt seittinsä rannan pusikoihin. Muista eläimistä mitä matkallamme näimme on vielä pakko mainita vessakaverini vihertävä sammakko. Täällä nautimme myös voileipiä lounaaksi, masut täynnä jatkoimme matkaa kohti Buley Rock Holea. Paikka on paikallistenkin suosima, sillä sinne ei saa tulla linja-autoilla, joten siellä ei ole bussilasteittain turisteja. Nimensä mukaan paikka on kivikoloja, jossa kolosta toiseen virtaa vesi. Pienimmät koloista ovat vain muutamia senttejä syviä ja isoimmat monia metrejä syviä. Täälläkin pääsimme uimaan ja hyvin tod.näk. täällä hankimme itsellemme myös hieman punoittavat hartiat.

Termiittikeko

Termiittejä

Florence Falls

Wangi Falls

Buley Rock Hole

Vedessä läträämisen jälkeen pakkauduimme autoon ja lähdimme kohti crococruisea, vessatauolle pysähdyimme Humpty Doo -nimiseen kyläpahaseen. Kaiken tämän jännän jälkeen olikin aika ottaa lähikontaktia katseella krokoihin. Laivana meillä oli pieni 13+1 paikkainen vene, millä aivan takuu varmasti pääsi lähemmäksi krokotiilijä, kuin muiden matkanjärjestäjien käyttämällä isolla jokilaivalla. Allekirjoittaneen paikka oli loistava, veneen laidalla juuri sillä kohtaa missä lihakimpaletta krokon nenän edessä heiluteltiin. Mahtavia petoja, upeat kidat ja mahtava purukalusto! Sanoisin että lähimmillään krokotiili minusta oli n. 50cm päässä, ainoastaan pieni veneenlaita välissämme. Mahan pohjaa kutkuttavaa oli tietää että halutessaan krokotiili pystyisi hyppäämään veneeseen ainakin etu- tai takapäästä venettä. Ja mikäli vastoin oppaan ohjeita kädet eksyisivät reunojen toiselle puolelle, ei olisi homma eikä mikään krokon napata tyhmää turistia mukaansa. Tällä joella asustavat krokot ovat Salt Water Crocodile lajiketta eli tutummin Saltie, jotka ovat niitä agressiivisempia Australiassa tavattavista krokoista. Joella asustaa myös mm. upeita kotkia ja haukkoja. Upea kokemus tämä risteily kyllä oli! Suosittelen lämpimästi hankiutumaan Wallaroo Eco Tours nimisen järjestäjän päiväreissulle Litchfieldiin. Ennen matkan loppua, oli vielä vuorossa shampanjaa ja isoja katkarapuja auringonlaskua ihaillen East Point Reservessä. Nice one.

Kroko uros

Krokotiiliskivi

Kotka nappaamassa lihapalaa

ps. Kuvia lisätty vanhoihin blogeihin sekä Photobuckettiin. Nam ja maiskis.