Bees and Honey.

Viime perjantaina päästiin vähän erilaisempiin hommiin, varastaan hunajaa mehiläisiltä. Naapurin veljekset Des ja Roly, ikää semmoiset rapeat 75-80 vuotta tulivat ja menivät penteleet varastamaan hunajaa mehiläisiltä. Minä, Pete, Hiroko, Isao sekä Janine auttelimme parhaamme mukaan, muunmuassa vatkaten hunajaa irti kennoista. Ensiksi mehiläistellinkeihin puhkutetaan lehmänlannasta poltettavaa savua puhkuttimella, jotta ne rauhoittuisivat hieman. Sitten aletaan nostelemaan levyjä laatikoista, tarkastellen oiskos niissä hunajata vai ei. Ne levylaatikot jossa hunajata on reilusti, napataan kainaloon ja juostaan kovaa hunajan irroituspisteelle. Sitten kennoja vuollaan vehkeellä jotta kennot aukenevat ja hunaja pääsee valumaan ulos. Tämän etapin jälkeen levyt laitetaan vatkuttimeen, jota vispataan hurjasti, jotta hunaja lentää pöntön seinille ja siitä kohti pohjaa. Kun irtoava hunaja on saatu irti, vuollaan levyt puhtaaksi vahasta ja kirmataan takaisin, nyt jo aavistuksen ärsyyntyneiden mehiläisten luokse, levyt takaisin tellinkiin ja pois. Kun vatkutinpönttö alkaa täyttymään, hunaja annostellaan ämpäreihin odottamaan parempia aikoja. “Helppoa kuin mummon pesu”, sanoisi entinen matikan opettajani.

Puhkutin (kuvassa myös Des, Janine & puolikas Roly)

Vehje (kuvassa myös Roly & Janine)

Vatkutin

Mitäs muuta jännittävää sitä ollaan tehty täällä? Pete on rakannellut rännejä, yhdessä ollaan rakenneltu sähköpaimeneen lisäpaloja ja sitä hommaa on luvassa lisää lähipäivinä. Ollaan siivottu keittiötä, autotallia, tehty ruokaa, tiskattu, ruokittu eläimiä jne. Ja tietysti lypsetty Jettyä, tiluksen omaa lempeää lehmää. Petekin! Allekirjoittanut on tehnyt sitä jo muutaman kerran, lypsäminen on paljon helpompaa kuin ennalta luulin. Ensimmäisellä yrittämällä maitoa lorisi nisästä. Välillä jopa olen niinkin etevä että pystyn tekemään lypsyä kahdella kädellä. Kyllä, kahdella kädellä! Hommat täällä saadaan valita itse, tunteja päivässä saa tehdä niin paljoin kuin lystää, mutta neljä tuntia on ns. vaatimus. Zoon hommat tähän verrattuna tuntuvat melkein kuin työleiriltä..

(kuva tulossa lypsystä, mikäli semmoinen muistetaan joskus ottaa)

Viime torstaina tänne tosiaan saapui japanilaisvahvistukseksi, Hiroko ja Isao. Mukava kolmekymppinen pariskunta Japanin Tokiosta. Hektinen Tokio saa heillä jäädä taaksepäin elämässään, sillä suunta Japaniin takaisin palatessa on kohti maaseutua ja orgaanista viljelyä. Australian reissu heillä onkin yhdistelmä surffausta, häämatkaa sekä opintomatkaa orgaanisille farmeille. Tiesittekö muuten rakkaat blogin lukijat että jokainen riisinjyvä on syötävä lautaselta? Sillä Japanilaiset uskovat että jokaisessa riisinjyvässä oleskelee seitsemän jumalaa.

Isao & Hiroko

Vapaapäivänämme, tiistaina, otimme Jasperin allemme ja kurvasimme kohti Noosa Headsiä. Noosa Junctionin ostoskadulla kävimme käpyttelemässä ja ostamassa uudet flipflopit Petelle. Syy tähän mitä todennäköisemmin löytyy pienistä ja suloisista karvapalleroista, jotka menivät ja piilottivat toisen flipflopin jonnekkin tiluksille. Käväisimme myös pienen pienellä kävelyretkellä Noosa National Parkissa, siellä saattaa bongata koalia, meidän silmämunaamme ei ikävä kyllä iskeytynyt yksikään. Yksi puiston kävelylenkeistä kulkee rannikkoa pitkin ja tarjoaa “ihan mukavia” maisemia.. Kun kuumuus kävi liian tukalaksi ja meri houkuttelevaksi, pulahdimme uimaan. Kamerallekkin meinasi käydä köpelösti kun allekirjoittanut heittäytyi persiilleen liukastakin liukkaamilla rantakivillä koittaessaa tapansa mukaan kuvata elukoita, tällä kertaa rapuja.

Jasper

Noosa NP

(kuva tulossa kivistä mihin on mukava iskeä persiis sekä kamera)

Hostimme, Janinekin on melkoinen persoona, yksin eläinlaumansa kanssa maatilallaan elävä, viidenkympin hujakoilla oleva, armeijassa vapaaehtoisena kuorma-autoa nuoruudessaan ajanut, entinen eritysopettaja, Italiassa ja Englannissa asunut hipahtava taiteilija sielu. Eläinlaumana tällä hetkellä täällä on fantastiset koirat Bosa, BB, Dios, Zip, Zazz ja Puppies (3kpl). Kissat Lace ja Massimo. Hevonen Unk. Lehmä Jetty. Laamat Pippa, Angela, Angelo, Michael ja Bonnie sekä erinäinen määrä kanoja, hanhia, ankkoja jne. Villieläimistöstä tiluksilla olemme nähneet muutamia kenguruita (Grey Kangaroo), erittäin runsaasti hämähäkkejä, lace monitorin, muutamia pikkuliskoja, kaksi käärmettä, sammakoita, lintuja, hyttysiä, paarmoja yms. Ruoka täällä on ollut hyvää, ollaan saatu maistaa myös japanilaisten tekemiä ruokia (ei sushia), Janinen herkkuruokia, oman kanalan kananmunia, oman lehmän maitoa, oman lehmän maidosta tehtyä jugurttia, jäätelöä ja juustoa sekä taivaallisen hyvää omaa tekoa olevaa mysliä. Lehmänmaito tosiaan on ihan omin kätösin lypsettyä maitoa, ei mitään käsittelyjä, “kermaakin” löytyy pinnasta ja eikä maistu ollenkaan sille maidolle mitä ryystetään purkeista suomessa. Yhtään tylsää päivää emme ole täällä vielä kokeneet sillä jo reissu kauppaan koiralauman kanssa voi olla melkoinen kokemus. Outo ja hauskakin kokemus on lähteä säkkipimeällä hiekkatielle kymmenen aikaan illalla koirien kanssa kävelylle, siellä ei siis todellakaan näe yhtään mitään. Janine on myös kuskannut meitä milloin minnekkin, läheisiin kaupunkeihin (mm. Kin Kin), hakemaan uusia bambuja tiluksille, picnicille “bushiin”, Eumundin markkinoille jne. Eumundin markkinat, joka keskiviikko ja lauantai, ovat tällä alueelle melko suosittu kohde, niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa. Hyviä munkkeja, banaaninpirtelöitä, halpoja teepaitoja sekä upeita saippuoita sieltä ainakin löytää.

Olemme nyt olleet täällä Janinen luona hieman yli viikon ja lupauduimme jäämään ainakin vielä toiseksi viikoksi. Uuteen-Seelantiin lentoon on aikaa enään 2½ viikkoa, joten voi hyvin olla että olemme täällä siihen asti elintärkeää rahaa säästäen..

Ja lopuksi kuva, teille kaikille jotka kinuatte niita henkilökuvia. Pah.