marras 2008

Viime perjantaina päästiin vähän erilaisempiin hommiin, varastaan hunajaa mehiläisiltä. Naapurin veljekset Des ja Roly, ikää semmoiset rapeat 75-80 vuotta tulivat ja menivät penteleet varastamaan hunajaa mehiläisiltä. Minä, Pete, Hiroko, Isao sekä Janine auttelimme parhaamme mukaan, muunmuassa vatkaten hunajaa irti kennoista. Ensiksi mehiläistellinkeihin puhkutetaan lehmänlannasta poltettavaa savua puhkuttimella, jotta ne rauhoittuisivat hieman. Sitten aletaan nostelemaan levyjä laatikoista, tarkastellen oiskos niissä hunajata vai ei. Ne levylaatikot jossa hunajata on reilusti, napataan kainaloon ja juostaan kovaa hunajan irroituspisteelle. Sitten kennoja vuollaan vehkeellä jotta kennot aukenevat ja hunaja pääsee valumaan ulos. Tämän etapin jälkeen levyt laitetaan vatkuttimeen, jota vispataan hurjasti, jotta hunaja lentää pöntön seinille ja siitä kohti pohjaa. Kun irtoava hunaja on saatu irti, vuollaan levyt puhtaaksi vahasta ja kirmataan takaisin, nyt jo aavistuksen ärsyyntyneiden mehiläisten luokse, levyt takaisin tellinkiin ja pois. Kun vatkutinpönttö alkaa täyttymään, hunaja annostellaan ämpäreihin odottamaan parempia aikoja. “Helppoa kuin mummon pesu”, sanoisi entinen matikan opettajani.

Puhkutin (kuvassa myös Des, Janine & puolikas Roly)

Vehje (kuvassa myös Roly & Janine)

Vatkutin

Mitäs muuta jännittävää sitä ollaan tehty täällä? Pete on rakannellut rännejä, yhdessä ollaan rakenneltu sähköpaimeneen lisäpaloja ja sitä hommaa on luvassa lisää lähipäivinä. Ollaan siivottu keittiötä, autotallia, tehty ruokaa, tiskattu, ruokittu eläimiä jne. Ja tietysti lypsetty Jettyä, tiluksen omaa lempeää lehmää. Petekin! Allekirjoittanut on tehnyt sitä jo muutaman kerran, lypsäminen on paljon helpompaa kuin ennalta luulin. Ensimmäisellä yrittämällä maitoa lorisi nisästä. Välillä jopa olen niinkin etevä että pystyn tekemään lypsyä kahdella kädellä. Kyllä, kahdella kädellä! Hommat täällä saadaan valita itse, tunteja päivässä saa tehdä niin paljoin kuin lystää, mutta neljä tuntia on ns. vaatimus. Zoon hommat tähän verrattuna tuntuvat melkein kuin työleiriltä..

(kuva tulossa lypsystä, mikäli semmoinen muistetaan joskus ottaa)

Viime torstaina tänne tosiaan saapui japanilaisvahvistukseksi, Hiroko ja Isao. Mukava kolmekymppinen pariskunta Japanin Tokiosta. Hektinen Tokio saa heillä jäädä taaksepäin elämässään, sillä suunta Japaniin takaisin palatessa on kohti maaseutua ja orgaanista viljelyä. Australian reissu heillä onkin yhdistelmä surffausta, häämatkaa sekä opintomatkaa orgaanisille farmeille. Tiesittekö muuten rakkaat blogin lukijat että jokainen riisinjyvä on syötävä lautaselta? Sillä Japanilaiset uskovat että jokaisessa riisinjyvässä oleskelee seitsemän jumalaa.

Isao & Hiroko

Vapaapäivänämme, tiistaina, otimme Jasperin allemme ja kurvasimme kohti Noosa Headsiä. Noosa Junctionin ostoskadulla kävimme käpyttelemässä ja ostamassa uudet flipflopit Petelle. Syy tähän mitä todennäköisemmin löytyy pienistä ja suloisista karvapalleroista, jotka menivät ja piilottivat toisen flipflopin jonnekkin tiluksille. Käväisimme myös pienen pienellä kävelyretkellä Noosa National Parkissa, siellä saattaa bongata koalia, meidän silmämunaamme ei ikävä kyllä iskeytynyt yksikään. Yksi puiston kävelylenkeistä kulkee rannikkoa pitkin ja tarjoaa “ihan mukavia” maisemia.. Kun kuumuus kävi liian tukalaksi ja meri houkuttelevaksi, pulahdimme uimaan. Kamerallekkin meinasi käydä köpelösti kun allekirjoittanut heittäytyi persiilleen liukastakin liukkaamilla rantakivillä koittaessaa tapansa mukaan kuvata elukoita, tällä kertaa rapuja.

Jasper

Noosa NP

(kuva tulossa kivistä mihin on mukava iskeä persiis sekä kamera)

Hostimme, Janinekin on melkoinen persoona, yksin eläinlaumansa kanssa maatilallaan elävä, viidenkympin hujakoilla oleva, armeijassa vapaaehtoisena kuorma-autoa nuoruudessaan ajanut, entinen eritysopettaja, Italiassa ja Englannissa asunut hipahtava taiteilija sielu. Eläinlaumana tällä hetkellä täällä on fantastiset koirat Bosa, BB, Dios, Zip, Zazz ja Puppies (3kpl). Kissat Lace ja Massimo. Hevonen Unk. Lehmä Jetty. Laamat Pippa, Angela, Angelo, Michael ja Bonnie sekä erinäinen määrä kanoja, hanhia, ankkoja jne. Villieläimistöstä tiluksilla olemme nähneet muutamia kenguruita (Grey Kangaroo), erittäin runsaasti hämähäkkejä, lace monitorin, muutamia pikkuliskoja, kaksi käärmettä, sammakoita, lintuja, hyttysiä, paarmoja yms. Ruoka täällä on ollut hyvää, ollaan saatu maistaa myös japanilaisten tekemiä ruokia (ei sushia), Janinen herkkuruokia, oman kanalan kananmunia, oman lehmän maitoa, oman lehmän maidosta tehtyä jugurttia, jäätelöä ja juustoa sekä taivaallisen hyvää omaa tekoa olevaa mysliä. Lehmänmaito tosiaan on ihan omin kätösin lypsettyä maitoa, ei mitään käsittelyjä, “kermaakin” löytyy pinnasta ja eikä maistu ollenkaan sille maidolle mitä ryystetään purkeista suomessa. Yhtään tylsää päivää emme ole täällä vielä kokeneet sillä jo reissu kauppaan koiralauman kanssa voi olla melkoinen kokemus. Outo ja hauskakin kokemus on lähteä säkkipimeällä hiekkatielle kymmenen aikaan illalla koirien kanssa kävelylle, siellä ei siis todellakaan näe yhtään mitään. Janine on myös kuskannut meitä milloin minnekkin, läheisiin kaupunkeihin (mm. Kin Kin), hakemaan uusia bambuja tiluksille, picnicille “bushiin”, Eumundin markkinoille jne. Eumundin markkinat, joka keskiviikko ja lauantai, ovat tällä alueelle melko suosittu kohde, niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa. Hyviä munkkeja, banaaninpirtelöitä, halpoja teepaitoja sekä upeita saippuoita sieltä ainakin löytää.

Olemme nyt olleet täällä Janinen luona hieman yli viikon ja lupauduimme jäämään ainakin vielä toiseksi viikoksi. Uuteen-Seelantiin lentoon on aikaa enään 2½ viikkoa, joten voi hyvin olla että olemme täällä siihen asti elintärkeää rahaa säästäen..

Ja lopuksi kuva, teille kaikille jotka kinuatte niita henkilökuvia. Pah.

Taas ollaan ihan uudessa ja erilaisessa paikassa, Noosa Headsista puolisen tuntia sisämaahan päin, Janine nimisen naisen tiluksilla. Janinen lisäksi tiluksilla asustaa mm. viisi aikuista koiraa, kolme pentua, kaksi kissaa, taistelukaloja lasipurkeissa, Jetty lehmä, Unk hevonen, viisi laamaa, kanoja, sorsia, hanhia jne. Villieläimiäkin on runsaasti pusikossa eli "bushissa" kun ollaan. Asumuksena meillä on oma kämppä, keittiöineen, vessoineen, suihkuineen jne. Tällä hetkellä täällä ei ole muita vapaaehtoisia, joten saamme olla ylhäisessä yksinäisyydessämme. Siihenkin tosin on tulossa huomenna, torstaina muutos, kun Japanilainen naimisissa oleva orgaanista maatilaa Japaniin suunnitteleva pariskunta saapuu. Korjaan, saamme olla Massimon kanssa ylhäisessä yksinäisyydessämme. Ja kyllä Pete syö varmuuden vuoksi allergialääkkeitä.

Massimo

Matka tänne ei ollut ihan helpoimmasta päästä. Eikä väsyneenä, pissahätäisenä, kylmissään, rinkka selässä, vesisateessa ole lainkaan mukavaa miettiä, jahas mitäs helvettiä me nyt sitten tehdään? Löysimme itsemme siis Noosa Headsista maanantai iltana n. klo 16.30 yllämainituilla ominaisuuksilla varustettuna. Miten tähän tilanteeseen sitten ajauduttiin? Aloitetaan alusta, kun pääsimme Cairnsiin viime viikolla, aloimme kuumeisesti miettimään mitäs sitten tehdään. Janine oli jo aikaisemminkin pyytänyt meitä luokseen ja pyysi nyt uudestaan. Vaihtoehtoja puntaroidessamme, päätimme lähteä etelää kohti, Brisbaneen monipuolisemman tarjonnan ääreen. Ensimmäiseksi stopiksi valitsimme Janinen paikan, jonne sovimme tulevamme jo Cairnsissa ollessamme. Brisbaneen päästyämme, varasimme sunnuntai aamuna bussimatkan Brisbanesta Noosa Headsiin, josta Janine lupasi meidät noutaa kunhan ilmoitamme kellon ajan, sillä saapumispäivämäärä oli jo sovittu maanantaiksi 17.11.08. Laitoimme maililla viestiä Janinelle koska olisimme Noosa Headsissa, vastausta ei kuulunut seuraavaan aamun mennessä.. Laitoimme toisen mailin vielä maanantai aamuna ennen kuin hyppäsimme bussin kyytiin. Tässä vaiheessa on hyvä olla jälkiviisas ja sanoa, olisi ehkä kannattanut soittaa ja varmistaa että homma on ok. Mutkunmutkun perusteluina voimme käyttää jotain seuraavista: maililla kontaktoitiin ennenkin, joten emme ajatelleet soittaa nytkään, jospa homma oli ok kunhan vain ilmoitimme kellon ajan, jospa sähköt olivat ukkosmyrskyn jälkeen poikki ja mailit luettaisiin pian, ajattelimme soittaa vasta perille päästyämme jos Janinee ei näkyisi.. tjsp. Tietysti kävi niin että Janinea ei näkynyt hakemassa meitä bussiasemalta, ylimääräisenä twistinä hommassa oli vielä se että bussi aikataulusta puolisen tuntia myöhässä. Emmekä tosiaan tienneet olivatko mailit menneet perille, olisiko Janine tulossa vai ei.. Otimme puhelimme kauniiseen käteemme ja koitimme pirauttaa hänelle, ei vastausta. Sokerina pohjalla, meillähän ei ollut muita numeroita kuin kotinumero helpxin sivuilta, varmuuden vuoksi onneksi otettuna mukaan. Eli jos Janine olisikin ollut hakemassa meitä, kotinumeroon soittaminen ei olisi auttanut. Siinä sitten yllämainituilla ominaisuuksilla ärtymyksen kera varustettuina aloimme aavistuksen pallo hukassa miettimään mitäs sitten.. Hmm.. ehkä pitäisi käydä etsimässä nettikahvila ja katsoa josko jotain olisi tupsahtanut mailiin, ei ollut. Mitäs sitten? Jospa katteltais noita hostelleja, kun ei Janine vastaa, eikä sitä näykkään missään täällä, mailiakaan ei ole tullut.. Puhelin kauniiseen käteen ja vielä viimeinen koitos josko Janinen vastaisi.

No vastashan se.. Janine oli ihan yhtä pallo hukassa, hän ei ollut saanut meiltä yhtään mailia ja oli kotona paraaikaa. Sanoi myös, ikäväksemme, ettei nyt pääsisi hakemaan meitä, oli hieman huono ajankohta, sitä emme ehkä saa ikinä tietää miksi oli huono ajankohta.. Eikä ollut varma että tulisimmeko maanantaina, kun meistä ei ollut mitään kuulunut. Paskat. Aavistuksen pinnaa kiristävä tilanne! Asiallehan ei sinänsä voinut mitään, jos ei kyytiä tule, niin on pakko etsiä joku majapaikka yöksi. Ratkiriemukkaan yöpaikan etsimisestä teki se, kuten saimme huomata, että hostellit olivat täynnä. Great. Lopulta löysimme läheltä ainoan motellin, missä oli vielä tilaa, tosin vain sviitissä, jesh. Konkurssi rahallisesti lisättynä yllä mainittuihin, totesimme että tämä ei taida olla meidän matkamme parhaimpia päiviä. Joka tapauksessa sviitti otettiin sieltä, kun muutakaan ei ollut tarjolla. Saimme sen onneksi halvemmalla hinnalla, sillä oikeasti sviitti on kolmen henkilön majoitus ja meille se maksoi vain kahdelta hengelta. Ja teille rakkaat lukijat jotka kuvittelette että sviitti on luxusta, poistakaa se mielikuva. Majoitus oli ihan ok, siisti, lämmin jne. muttei mikään luxus

"Sviitti"

Hyvin nukutun yön jälkeen teimme pienen kierroksen Noosa Headsissä kauppoja kierrellen ja rannalla pikaisesti poiketen. Noosa Heads sinänsä oli ihan kaunis paikka ja olisi varmasti ollut paljon kauniimpi ilman taukoamatonta sadetta, joka alkoi Brisbanessa sunnuntaina ukkosmyrkyllä, joka ilmeisesti oli tällä alueella pahin 25 vuoteen. Janine lupasi tulla meidät hakemaan seuraavana päivänä majoituksestamme kello yksi ja tällä kertaa seisoi sanojensa takana. Itseasiassa samana iltana, kun soitimme vielä Janinelle tiedon siitä missä olisimme yötä jne. Puhelimesta kuului melkoisen monta kertaa Sorry, koska Janine oli tarkastanut mailinsa uudemman kerran ja molemmat viestit meiltä oli siellä. Täällä kuitenkin ollaan nyt ja kaikki on hyvin. Janine on mukava, paikka on mukava ja eläimet fantastisia.

Sateinen Noosa Heads Main Beach

Uusi majapaikkamme Janinen luona.

Tänään, keskiviikkona, ensimmäisenä työpäivänamme olemme siivonneet autotallia, kierrelleet tilusta ympäriinsä Janinen kanssa. Aika helppo työpäivä verrattuna eläintarhan työpäiviin. Täällä tosin on muutenkin paljon rennompaa, ei tiukkoja aikatauluja, hommia saa tehdä päivässä niin paljon kuin haluaa. Jos haluaa tehdä tunteja ns. sisään ja pitää vapaapäiviä enemmän, sekin onnistuu. Eli normaalilla rytmillä nelisen tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Aamukin alkoi melko hauskasti sillä terassimme edustalla huomenia toivotteli Unk the Horse. Mutta paras hetki päivässä oli hetki sitten, kun kanalassa majaillut Carpet Python kohtasi suomalaisen sisun, minut. Eilen Janine pyydysti käärmeen jo kertalleen illalla ja toi sen meillekkin näytille ennen säilöön laittoa. Säilö ei ikävä kyllä pitänyt käärmettä sisällään, vaan mato oli kadonnut aamulla. Epäilimme päivällä että mato oli joko autotallissa jota siivosimme tai takaisin kanalassa. Myöhemmin tänään allekirjoittanut sen bongasi sieltä, ensin tottakai muutamia valokuvia kohteesta, sen jälkeen pikkuisen tunnustelua tuliskos se mukaan sieltä kiltisti vai ei. Käärmemäiseen tapaan tietysti kietoutui aitaan kiinni ja hieman uhkaili hyökkimällä kohti. Mutta kun sen sai irti aidasta, oli kiinniotto helppoa. Kädessäkin se oli erittäin nätisti, ei paljoa rimpuillut eikä kuristanut eikä ennen kaikkea kakannut päälle, kuten kotimatomme. Terveisiä vaan sinne Sirun hoteisiin Hortuille! Kuljetimme käärmeen autolla hieman kauemmaksi tiluksilta, jospa se löytäisi uuden kodin jostain muualta kuin tiluksen kanalasta. Kuvia tulossa tapahtumista, kunhan saamme taas paremman yhteyden nettiin yms. Sillä tällä hetkellä leikitään modeemin ja macin kanssa..

Carpet Python sisukkuuden perikuvan kädessä.

Tämän hetkinen olinpaikka Starbucks Coffee, Brisbane, Australia. Kyllä, ensimmäinen Starbucks tuli vastaamme vasta nyt Singaporen jälkeen. Kaupunki tuo mieleen muutenkin Singaporen, sillä suuria kaupunkeja emme ole vielä Australian mantereella kohdanneet. Myös aasialaista verta näkyy täälläkin erittäin paljon ja löytyy Botanic Gardenia(tosin likaisempi versio) jne. Brisbane kun on paljon isompi kaupunki kuin aikaisemmat, kolmanneksi isoin Australiassa. Yhtä kuuma kuin aikaisemmatkin paikat, tänään taisi olla 30 astetta ja aurinko paistoi täydellä teholla. Eilen, lauantaina lensimme tänne Cainsista n. 1700 km päästä rapeassa kahdessa tunnissa Jet Starin voimin. Perillä olimme hieman ennen puoli kuutta illalla, siitä junalla keskustaan 20 min pyrähdys. Check-in Cloud 9 -hostelliin, jonka olimme onneksi varanneet ennakoon, sillä monet hostellit tuntuvat olevan täysiä. Hostellin piti olla uusi hostelli plaaplaa, mielikuva oli aavistuksen parempi kuin todellisuus. Ihan ok kuitenkin, huoneessamme on oma vessa ja suihku, petejä 4 kipaletta. Yhdessä niistä nukkui viime yönä hollantilainen Charlotte ja toisessa pedissä nukkuneen naispuoleisen henkilön nimeä emme tiedä. Illalla pyörähdimme vielä käpyttelemään keskustaan, katselemaan kuinka teinit vetää keittoa mäkin kulmalla eli kuinka nykynuoriso on kännissä Hungry Jacksin edustalla. Päivän hyvänä työnä annoimme hukassa olevan näköiselle vanhemmalle miehelle rahaa, että voisi ostaa suuhun pantavaa edellä mainitusta ravintolasta. Sitä emme tiedä varmaksi oliko mies rahaa vailla vai mitä, mutta kovasti laski pennosiaan ja katseli ravintolan menua. Ja oli kovasti kiitollinen rahasta.

Hostellihuoneemme tällä kertaa, ei niitä siisteimpiä..

Huomenna, maanantaina olemme lähdössä kohti uusia kujeita, toiseen Helpx paikkaan, naisen nimeltä Janine luokse, lähelle Noosa Heads nimistä paikkaa. Janine oli jo parikin kertaa pyytänyt meitä luokseen, joten kun päätimme lähteä pois Cairnsin alueelta, hyvä vaihtoehto oli Brisbane. Tällä alueella pitäisi olla oikeitakin töitä jonkin verran tarjolla ja helpx paikkoja on runsaasti. Lennon valitsimme monestakin syystä, bussi olisi ollut kalliimpi ja 28 tuntia hitaampi, relocation campervaneja ei ollut saatavilla jne, eikä Cairnsissa olisi jaksanut notkua yhtään kauempaa. Pete pääsi Cairnsin lentokentällä myös henkilökohtaiseen etsintään räjähdeiden varalta... Tiistaista lauantaihin notkuimme lähinnä Laguunilla, läpsyttelimme ympäri kaupunkia ja roikuimme netissä miettien mitä sitä seuraavaksi tehtäisiin.. Cairns on ihan kiva kaupunki, mutta kerta siellä kuukauden sisään riittää mainiosti. Välihuomautus, Brisbanessa sataa nyt vettä ja olen kuulevinani myös ukkosen mörähtelyä. Kyllä, myös salamat räiskyvät. Sateiden piti alkaa vasta huomenna, mutta koska säätiedotus on ollut ihan täysin oikeassa? Juuri kun kirjoitin tämän lauseen, Rakas Petri, luki ääneen sääraportteja ja kertoi että kyllä tänään pitäisi tulla sateita ja olla ukkosmyrsky. Murphyn laki, sanon minä.

Cairnsissa löhöillessämme törmäsimme ensimmäiseen suomalaiseen sitten niiden kolmen tytön, johon emme halunneet ottaa kontaktia Darwinissa. Anna oli postissa samoilla asioilla kuin mekin, pohtimassa miten sitä lähettää kamaa Suomeen, kun rinkka pursuaa nyt jo kaikkea vaikka mitään muka ei olla ostettu. Anna oli matkalla maailman ympäri, juuri Aasiasta tulleena, nyt pari kuukautta Australiassa vietettävänä ja seuraavaksi Mexico päämääränä.. Olipa mukava puhua Suomea, Annakaan ei ollut puhunut suomea kahteen kuukauteen. Ja kyllä laitoimme 8.080kg painavan paketin tulemaan Suomeen, 2-4kk menee aikaa siihen, kun se Sea Mailina tulla puksuttaa. Lentäen olisi ollut jopa parissa viikossa perillä, mutta hinta olisi ollut yli tuplaten. Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä toivomme että paketti joskus saapuu Suomeen. Sinänsä oli järkevää lähettää paketti Suomeen, sillä Peten rinkka painoi lentokentällä 19.5 kg ja allekirjoittaneen vain vaivaiset 15.7 kg.

Tänään olemmekin vaan rauhalliseen tahtiin tutustuneet kaupunkiin, sillä tänne meidän on tultava vielä ennen Uuteen-Seelantiin lentoa ja sen jälkeen, joten aikaa tutustua kaupunkiin kunnolla pitäisi olla vielä tämän visiitin jälkeen. Piipahdimme South Bank Lifestyles Market -markkinoilla toisella puolella jokkee, ihmettelimme Hopea Patsasta, kadehdimme ihmisiä uimassa keinoaltaassa, ylitimme joen kertaalleen CityCat -katamaraanilla, kävelimme keskustan Botanic Gardenissa kuvaten mm. liskoja! Voisin aavistella että jokin Water Dragon voisi olla kyseessä. Loppuhuomautuksena, ukkosmyrsky taitaa tosiaan olla tulossa, äsken pamahti johonkin melko lähelle semmoisella paukkeella että joltain saattoi päästä lusikallinen housuun..

Brisbane kaupunkikuva

Hopea Patsas

Keinotekoinen ranta (kuten Cairnsissa) toisella puolella jokkee.

CityCat

Poseeraava lisko

Niinkuin keskenämme yhteistä huonoa huumorintajua kutsuimme, uusien norjalaisten tuttaviemme kanssa. Sigmund ja Maria tupsahtivat eläintarhalle viime perjantaina ja samalla oven avauksella kaikkien helpotukseksi Marine otti lja lähti. Yhteisiä asioita maillamme on paljon, jopa yllättävän paljon. Päällimmäisenä tietysti inho ruotsia kohtaan. Samanhenkistä ja samaa ikäluokkaa olevia ihmisiä oli teini-ihme Marinen jälkeen erittäin mieluista saada, Sigmund on 30 v ja Marie 22 v. Kivuttomasti ja erittäin nopeasti löysimme yhteisen sävelen ja mahdollisesti tulemme reissaamaan yhdessä myöhemmin matkamme aikana. Pienen reissun teimmekin yhdessä viime lauantaina Port Douglasiin ja toinen pikku reissu tuli tehtyä eilen, sillä minibussi millä meidän piti palata takaisin tänne Cairnsiin oli täynnä. Kiltit norjalaiset suostuivat heittämään meidät Cairnsiin n.100km päähän omalla autollaan. Olisimmehan voineet jäädä eläintarhalle vielä yhdeksi yöksi, mutta takuita paikoista seuraavan päivän bussiin ei ollut ja laukut pakattuina emme halunneet enää jäädä sinne. Vaikka nyt kun olemme suunnitelmat jälleen kerran levällään täällä Cairnsissa, eläintarhalla eläminen tuntuu niin turvalliselta ja helpolta ratkaisulta..

Aika meni todella nopeasti eläintarhalla, reippaat kolme viikko siellä saimme olla, mukavien ihmisten kera, mukavassa asunnossa, eläinten keskellä ja hyvän ruuan ääressä. Töitä piti tehdä, mutta ei liikaa siihen nähden mitä siitä vastapalvelukseksi sai. Paikkaa tulee varmasti ikävä, sen eläimiä ja Donnaa ja Giliä. Gilin tulemme aina muistamaan lauseesta: “If you don´t eat, you don´t shit, if you don´t shit, you die”. Viimeisen viikon aikana, pääsimme lähikosketuksiin crocojen kanssa. Pete kun “pääsi” ottamaan Gilin kanssa kiinni joutsenlampeen karannutta pikku crocoa (toim.huom. pikku croco n.2metriä pitkä jässikkä). Kuvaa emme tästä toiminnasta saaneet ikävä kyllä, mutta kuvitelkaa tälläinen tilanne: Peteä jännittää, Pete heittää kangassäkin crocon pään peitoksi, Pete ottaa kiinni crocosta, pikku croco rimpuilee irti, uusi yritys, nyt Pete istuu hajareisin sen päällä laittaen kangassäkkiä naaman päälle paremmin, Gil auttaa, croco on paketoitu, Gil ottaa crocoa niskaperseotteella ja heittää sen aidan yli oman aitauksensa lampeen, plumpsis. Peten kommentti toiminnasta “jännittävä kokemus“. Saimme myös ruokkia isoja Crocoja mm. sianpäällä, jalalla..

Miksi tuollaisella ilmeelle? Siksi että liha oli unohtunut antaa edellisenä päivänä ja oli nyt matoinen haiseva sianpää.

Maanantaina meillä oli kolmas ja viimeinen vapaapäivä, jonka käytimme läheisissä kaupungeissa tai sanotaanko kyläpahasissa käymiseen. Ensimmäisenä hurautimme, kyllä laina Nissan oli tälläkin kertaa allamme, Port Douglasiin n. 50km päähän eläintarhalta. Paikka on ilmeisesti tunnettu jonkinmoisena julkkisten bongailu paikkana ja siitä että Steve Irwin kuoli siellä. Paikka on ihan kiva, turismi kukoistaa, hotelleja on paljon, ihan nättiäkin on.

Port Douglas pääkatu

Ranta aluetta

Takaisinpäin ajellessamme pysähdyimme Mossmaniin, tuttu paikka monilta kauppareissuilta Gilin kera. Korvanlämmittimet alkoivat ahdistaa siinä määrin Peteä että parturiin oli päästävä, Green Room nimisessä parturissa oli heti tilaa, eikä maksanut kuin 27 dollaria! Nyt on taas edustuskelpoinen mies mukana matkassa. Parturista päästyämme viereemme parkkeerasi auto, joka muistutti erehdyttävästi Apan unelma autoa, mattamusta, maasturimainen ja kyljessä luki cobra. Tarvitseeko enempää sanoa? Eläintarhalle eli kotiin päin ajellessamme pysähdyimme vielä katselemaan tyrskyävää merta Rocky Point nimiseen paikkaan. Valtavan voimakkaan näkösiä aaltoja.

Apan auto?

Rocky Point

Kuten jo joskus aikasemmin lupailin, muutamia lintuja pitäisi esitellä, tässä parhaat. Eläintarhalla olisi eläimiä esiteltäväksi vaikka kuinka monen blogin verran, joten en edes yritä esitellä niitä kaikkia. Ensimmäisenä Cassowary, miehen kokoinen, kolmioluupäinen, ilkeä, hedelmät kokonaisena nielaiseva, ympäristölle erittäin tärkeä, mielenkiintoinen lentokyvytön lintu.

Emu, iso, ruskea, kurnuttavaa ääntä pitävä, lentokyvytön hölmöläinen.

Tawny Frogmouth, pösilön näköinen, vanhaa kärttyisää mummoa muistuttava lintu. Kuvassa toispuoleisesti sokea Tawny.

Laughing Kookaburra, pitää naurulta kuulostavaa ääntä innostuessaan esim. ruokaillessa, isoin Kingfisher, mikäli muistan oikein, kädestä kananpoikasia syövä, isokokoinen lintu.

Blue Winged Kookoburra, kaunis, ei osaa nauraa, ääntely kuulostaa yskähtelyltä.

Barking Owl, ääntely kuulostaa haukkumiselta, yhden näistä hassuista pöllöistä haimme Gilin kanssa Cairnsin lentokentältä.

Siinäpä niitä sitten olikin, olkaapa hyvät. Kuvia eläintarhalta, elämistöstä jne. löytyy nyt samasta vanhasta paikasta. Lisäksi vanhoihin blogeihin Zoo -blogista lähtien on lisätty kuvia..

Eilen lähdimme Gilin mukana Mareebaan hakemaan pikkutipuja ruoaksi tarhan lihansyöjille. Ei ollut turha reissu, löysimme kanafarmilta tälläisen kaunokaisen:

Sprinkles

Morsian Titolle? Ehkä. Typykän nimi oli Sprinkles, kaunis kaksivuotias neitokainen. Kanafarmilta takaisin päin ajellessa, keräilimme pähkinöitä tienvarren puista melko kovakouraisesti ja poikkesimme fantastiseen paikkaan, erään miekkosen kotipihaan, joka paljastui upeaksi kokoelmaksi matelijoita. Pääsimme näkemään mm. friikin suomuttoman käärmeksen (Death Adder), sinikieliskinkin mustan värimuodon sekä useita upeita varaaneja. Omistajan nimi taisi olla Peter Krauss, täytyy tutkia internetin ihmeellisestä maailmasta mikä heppu on kyseessä. Ainakin kasvattaa useampaa lajiketta matelijoita menestyksekkäästi, muutama varaani oli matkalla melbournelaiseen eläintarhaan. Heppu on niin tarkka madoistaan, ettei päästä ketään käärmehuoneeseensa. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös se että hepun ensimmäinen vaimo oli suomalainen. Mahtava bonusstop retkellämme!

Suomuton

Maanantaina olimme vapaapäivää viettämässä Cape Tripulation nimesessä paikassa, jota mainoksessa kuvaillaan paikaksi missä sademetsä kohtaa koralliriutan. Väite ei sinänsä ole ollenkaan hullumpi sillä Suuri valliriutta on lähempänä rantaa täällä kuin missään muualla Australiassa. Ja sademetsä tulee kauniille hiekkarannalle asti. Ennen biitsille pääsyä, pysähdyimme Alexandra's näköalapaikalla räpsimään turisteina kuvia komeasta maisemasta. Sen jälkeen hurautimme Jinbala Boardwalkille käpyttelemään lankkuväylää pitkin sademetsän siimekseen. Matkalla lankuille tien ylitti isukki Cassowary pikkuinen mukanaan. Eläintarhallakin näitä ilkeämielisiä ja kaamean kokoisia, mutta komeita lintuja on kaksi kipaletta. Mutta oli se kiva nähdä ihan luonnossa villinä ja vapaana lampsiva lintu ja varsinkin se hauskan raitapeitteen omaava pikkuinen.

Cape Tripulation beach

Alexandra's lookout

Boardwalk

Päivän reissuun kuului myös Wild Life Cruise, Daintree Riverillä. Joki itsessään oli kauniimpi kuin viime jokilaivareissullamme Adelaide Riverillä Darwinin kupeessa. Mutta saalis krokojen näkemisessä oli auttamatta huonompi, vaikkakin näkemämme vauvakroko olikin ihka ensimmäinen niin pikkainen kroko jonka näimme tällä reissulla. Alla olevasta kuvasta sen saattaa löytää jos silmämunat kovana katsoo ja katsoo ja katsoo. Käärmeksiä sen sijaan näimme neljä kappaletta, kolme Common Tree Snakea ja yhden Amethyst Pythonin. Huonoja kuvia niistä voi etsiä photobucketista tulevaisuudessa. Ja yhden nätisti poseeraavan salamatkustaja White Lipped Tree Frog.

Vauvacroco

Common Tree Snake

Frog

Ollaan oltu nyt eläintarhalaisia reippaat pari viikkoa, jäätiin siis vielä kolmanneksikin viikoksi tänne. Takaisin Cairnsiin ollaan todennäköisesti lähdössä tiistaina 11.marraskuuta. Eläintarhalla tosin on tapahtunut muutamia maailmaamme mullistaneita muutoksia, meitä ihastuttamaan ja vihastuttamaan on tullut ranskalainen 18-vuotias vapaaehtoistyöntekijä Marine. Ei ollenkaan tyypillinen ranskalainen, ei tosin ole ikinä asunutkaan ranskassa vaan ympäri maailmaa, pääasiassa Belgiassa. On toisaalta ollut mukavaa, että ollaan saatu seuraa tänne meidän kämpille, mutta toisaalta oma yksityisyys koko kämpässä on ollut ihanaa. Huomenna eli torstaina, tänne tuppaantuu lisää vapaaehtoisia, norjalainen pariskunta. Uusien vapareiden lisäksi eläintarhalla on erinäisiin hommiin tullut Donnan ja Gilin australialaisia ystäväpariskuntia kaksi kipaletta. Englantia saa siis solkottaa aika monelle naamalle täällä taukoamatta.

Mitäs muuta on tapahtunut? Viime viikolla lähdimme Gilin mukaan hakemaan Cairnsin lentokentältä uusia sorsia ja yhtä kipaletta haukkuvaa pöllöä. Tänään ollaan katseltu kun isot krokot veteli sianpäitä ja sianjalkoja napaansa sekä kun Lace Monitor veteli napaansa melko tuskaiselta näyttävän prosessin aikana kaksi vikisevää marsua. Työt ovat suurinpiirtein pysyneet samana, Pete on päässyt myös rakentelemaan uusia aitauksia/häkkejä Golden Brushtail Possumeille ja joskus hamassa tulevaisuudessa saapuville Wombateille. Ruoka on ollut edelleen hyvää ja hienoin kokemus ruokaan liittyen on ehkä ollut nuotion ääressä tähtitaivaan alla, kengut ympärillä nötköttäen syöminen. Asunnossamme on uuden ranskiksemme lisäksi vieraillut muutamia enemmän tai vähemmän ihania eläimiä. Ja sitten vielä Neggu uutisia kaikille kynsiään jännityksestä pureskelleille lukijoille, oma lemmikkini sinikieliskinkki Neggu voi paremmin, haava näyttää paremmalta ja elossa ollaan vielä. Ruokahalu on todistettavasti palannut, tarhalta löytyneet rotanpoikaset ovat maistuneet kaksi kertaa ja eri päivinä vielä. Juhuu!!

Vierailija nro1

Vierailija nro2

ps. Esittelemme Eläimiämme -osio jatkunee seuraavassa blogissamme.